Eisenhowerin vanha varoitus osuu nyt tekoälyyn ja Big Techiin

Dwight D. Eisenhower puhui jo yli 60 vuotta sitten siitä, miten julkinen politiikka voi joutua tieteellis-teknologisen eliitin vangiksi. Hänen sanansa kuulostavat nyt poikkeuksellisen ajankohtaisilta, kun tekoäly, pilvipalvelut ja alustajätit vaikuttavat yhä enemmän siihen, miten yhteiskunnat toimivat, mitä säädellään ja kuka saa päättää tulevaisuuden pelisäännöistä.

Teknologian nopea kehitys on tuonut paljon hyvää. Se on nopeuttanut viestintää, helpottanut työntekoa ja avannut kokonaan uusia markkinoita. Samalla se on kuitenkin kasannut valtaa harvojen käsiin. Kun suuret yhtiöt hallitsevat infrastruktuuria, dataa, mainontaa ja kasvavaa osaa tekoälystä, niiden vaikutus ei rajoitu enää tuotteisiin. Se ulottuu politiikkaan, talouteen ja jopa yleiseen keskusteluun.

Vanha puhe tuntuu yhä tuoreelta

Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan, että tiedettä ja tutkimusta on toki arvostettava, mutta samalla on syytä pelätä tilannetta, jossa julkinen valta alkaa palvella teknistä eliittiä eikä kansalaisia. Ajatus ei ollut pelkkää retoriikkaa. Hän näki jo tuolloin, että rahalla, sopimuksilla ja hallinnollisella vallalla voi ohjata tutkimusta ja päätöksentekoa suuntaan, jossa yhteinen etu jää sivuun.

Nykyhetkessä sama huoli on saanut uusia muotoja. Teknologiayhtiöiden johtajat osallistuvat entistä useammin lainsäädäntöön, neuvonantoryhmiin ja kansallisiin strategioihin. Keskustelu ei enää koske vain sitä, mitä tuotteet tekevät. Keskustelu koskee sitä, kuka määrittelee säännöt, joilla ne toimivat. Jos haluat taustaa siihen, miten älypuhelin ja verkko ovat muuttuneet jatkuvasti henkilökohtaisemmiksi ja sidotummiksi palveluihin, kannattaa katsoa myös Luurituki-puhelinoppaat.

Teknologiajätit ovat nousseet politiikan rinnalle

Internetin nousu synnytti yrityksiä, joista tuli nopeasti valtavia. Niiden liiketoiminta ei enää perustu vain laitteisiin tai ohjelmistoihin. Niiden valta rakentuu verkostovaikutuksiin, dataan ja siihen, että mahdollisimman moni arjen toiminto siirtyy niiden ekosysteemiin. Tämä tekee niistä vaikeita haastaa, koska ne eivät myy vain yhtä tuotetta vaan kokonaisen käyttöympäristön.

Kun yrityksillä on tällainen asema, niillä on myös vahva syy vaikuttaa sääntelyyn. Lobbauksen merkitys kasvaa, kun säädökset voivat määrittää miljardiluokan liiketoiminnan suunnan. TechRadarin käsittelemässä näkökulmassa muistutetaan, että suuret teknologiayhtiöt ovat käyttäneet satoja miljoonia dollareita vaikuttamistyöhön. Luku on iso, mutta vielä suurempi on sen kertoma viesti: päätöksenteon ympärillä liikkuu nyt valtava taloudellinen intressi.

Tämä näkyy erityisesti tekoälyssä. Tekoälyjärjestelmät tarvitsevat massiivisia investointeja, laskentatehoa ja dataa. Siksi niitä kehittävät lähinnä ne toimijat, joilla on jo valmiiksi paljon rahaa, infrastruktuuria ja pääsyä markkinoille. Tuloksena on kapea kehittäjäjoukko, joka vaikuttaa siihen, millaisia malleja rakennetaan, millä ehdoilla niitä tarjotaan ja miten niiden riskejä hallitaan.

Tekoäly korostaa vanhaa huolta

Tekoäly on tehnyt Eisenhowerin varoituksesta entistä konkreettisemman. Kun algoritmit vaikuttavat hakutuloksiin, rekrytointiin, sisällön jakeluun, mainontaan ja päätöksenteon tukemiseen, tekninen valta muuttuu arjen vallaksi. Ihminen ei aina huomaa, milloin kone tekee ehdotuksen ja milloin se ohjaa valintaa lähes huomaamatta.

Ongelma ei ole vain tekninen. Ongelma on myös poliittinen. Jos päätöksentekijät tukeutuvat yhä enemmän samoihin yhtiöihin, samoihin järjestelmiin ja samoihin asiantuntijaverkostoihin, vaihtoehtojen kirjo kapenee. Silloin yhteiskunta voi alkaa näyttää siltä, että innovaatiota kyllä riittää, mutta demokraattinen ohjaus laahaa perässä.

Moni asia tuntuu silti ristiriitaiselta. Teknologia tuo tehokkuutta, mutta se voi myös kaventaa harkintaa. Se lisää tiedonsaantia, mutta voi samalla keskittää tiedon valtaa. Se lupaa parempia palveluja, mutta voi sitoa käyttäjät yhä tiukemmin alustoihin, joista irtautuminen on vaikeaa. Tämän vuoksi keskustelu teknologiasta ei ole enää vain kuluttajakeskustelua. Se on myös yhteiskunnallinen kysymys, joka koskee vapautta, läpinäkyvyyttä ja vastuuta.

Rahalla on edelleen suuri merkitys

Eisenhowerin tekstin ytimessä oli myös huoli siitä, että rahoitus ohjaa tiedettä ja tutkimusta liiaksi. Sama ilmiö näkyy nyt teknologiassa uudessa muodossa. Suurimmat läpimurrot syntyvät usein siellä, missä on eniten pääomaa. Pienemmät toimijat voivat kyllä kehittää älykkäitä ratkaisuja, mutta niiden on vaikea kilpailla mittakaavassa, jossa isot alustat voivat ostaa, kopioida tai sulauttaa kilpailijoita osaksi omaa toimintaansa.

Rahoitus vaikuttaa myös siihen, millaisia riskejä hyväksytään. Jos tavoitteena on nopea kasvu, eettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset jäävät helposti toissijaisiksi. Silloin tuotteita julkaistaan ennen kuin niiden vaikutuksia on kunnolla arvioitu. Sama näkyy etenkin tekoälyssä, jossa toimijoita kannustaa kiire rakentaa markkina-asema ennen muita.

Keskustelussa nousee usein esiin myös se, että hallitukset haluavat mukaan teknologiaosaamista. Se on ymmärrettävää, koska viranomaiset eivät voi säädellä sellaista, mitä he eivät tunne. Ongelmia syntyy kuitenkin silloin, kun sääntelijä alkaa nojata liiaksi säädeltyihin toimijoihin. Silloin raja yhteistyön ja vaikutusvallan välillä hämärtyy.

Taustalla on myös luottamuskriisi

Yleisön epäluottamus kasvaa, kun teknologian lupaukset ja seuraukset eivät enää kohtaa. Käyttäjät ovat tottuneet siihen, että palvelut ovat ilmaisia, mutta todellinen hinta maksetaan usein datalla, huomiolla ja riippuvuudella palvelusta. Kun tähän yhdistyy tekoälyn nopea leviäminen, moni alkaa kysyä, kenen ehdoilla digitaalinen maailma rakentuu.

Luottamuskriisi ei koske vain yrityksiä. Se koskee myös hallituksia, koska kansalaiset odottavat niiden suojelevan yhteistä etua. Jos päätöksenteko näyttää liian lähellä suuryrityksiä, epäilyt kasvavat nopeasti. Siksi läpinäkyvyys, avoin sääntely ja riippumaton arviointi ovat tärkeämpiä kuin koskaan.

Digitaalisessa ympäristössä luottamus syntyy usein pienistä asioista. Selkeä käyttöehdot, ymmärrettävät asetukset ja hallittavat tietosuoja-asetukset auttavat enemmän kuin suuret puheet vastuullisuudesta. Jos haluat tarkistaa oman laitteesi perusasetukset ja varmistaa, että tärkeät yksityisyysvalinnat ovat kunnossa, voit hyödyntää myös puhelimen tietosuojaopasta.

Mitä tästä pitäisi ajatella nyt?

Eisenhowerin varoitusta ei tarvitse lukea kohtalonomaisena ennustuksena. Sen voi lukea muistutuksena siitä, että teknologinen kehitys ei automaattisesti tarkoita yhteistä hyvää. Kehitys voi olla nopeaa ja silti vinoutunutta. Se voi olla vaikuttavaa ja silti epädemokraattista. Juuri siksi keskustelua tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Nykyhetken suurin kysymys ei ehkä ole se, hallitseeko teknologia maailmaa. Suurempi kysymys on, hallitseeko maailma teknologiaa. Jos vastaus on liian usein ei, päädymme tilanteeseen, jota Eisenhower yritti jo 1960-luvulla kuvata. Siinä julkinen valta seuraa perässä, vaikka sen pitäisi ohjata kehitystä.

Keskeiset huomiot

• Eisenhower varoitti jo vuonna 1961 teknologisen eliitin vaikutusvallasta.
• Tekoäly ja isot alustayhtiöt ovat tehneet huolesta entistä ajankohtaisemman.
• Raha, data ja sääntely muodostavat nyt keskeisen valtakeskittymän.
• Demokraattinen ohjaus tarvitsee läpinäkyvyyttä, asiantuntemusta ja riippumattomuutta.

Lähteet

TechRadar Pro: Quote of the day by US President Dwight D Eisenhower: ’Public policy could itself become the captive of a scientific-technological elite’ — foreshadowing Silicon Valley’s global domination. https://www.techradar.com/pro/quote-of-the-day-by-us-president-dwight-d-eisenhower-public-policy-could-itself-become-the-captive-of-a-scientific-technological-elite-foreshadowing-silicon-valleys-global-domination

TechRadar: News section. https://www.techradar.com/phones/news