Chinese researchers report 3.2 Pb/s real-time transmission

Kiinalaiset tutkijat kertovat saavuttaneensa 3,2 petabitin sekuntinopeuden 24-ytimisessä valokuidussa. Ryhmä kuvailee tulosta uudeksi reaaliaikaisen optisen tiedonsiirron ennätykseksi tämänkaltaisella toteutuksella. Erityisen kiinnostavaksi kokeen tekee se, että järjestelmän laitearkkitehtuurin kerrotaan täyttävän kaupallisten verkkojen vaatimuksia.

Ennätys ei tarkoita, että koteihin olisi pian tarjolla miljoonia kertoja nykyisiä liittymiä nopeampi internetyhteys. Kyse on yhden kuitujärjestelmän yhteenlasketusta kapasiteetista, joka jaetaan käytännössä lukuisten yhteyksien ja käyttäjien kesken. Tulos kertoo silti siitä, kuinka paljon nykyistä enemmän dataa tulevaisuuden runkoverkot voivat kuljettaa ilman, että jokaista ongelmaa ratkaistaan rakentamalla kokonaan uusia kaapelireittejä.

24 ydintä samassa kuidussa

Kokeessa käytetty optinen kuitu sisälsi 24 erillistä ydintä, joista jokainen pystyi kuljettamaan omaa datasignaaliaan. Menetelmää kutsutaan tilajakokanavoinniksi eli spatial division multiplexingiksi. Yhden valopolun sijasta sama fyysinen kuiturakenne tarjoaa siis useita rinnakkaisia reittejä tiedonsiirrolle.

Ratkaisu muistuttaa periaatteeltaan monikaistaista moottoritietä. Liikenne ei nopeudu pelkästään ajamalla yhdellä kaistalla kovempaa, vaan kokonaiskapasiteetti kasvaa lisäämällä rinnakkaisia kaistoja. Vertaus ei ole täydellinen, sillä optisessa kuidussa signaalit voivat myös häiritä toisiaan ja vaativat tarkkaa käsittelyä lähetys- ja vastaanottopäässä.

Raportoitu 3,2 Pb/s vastaa 3 200 terabittiä sekunnissa. Tavuihin muunnettuna teoreettinen siirtomäärä on noin 400 teratavua sekunnissa, jos protokollien ja virheenkorjauksen aiheuttamia häviöitä ei huomioida. Jokaiselle 24 kuituytimelle jakautuisi yksinkertaisella keskiarvolla noin 133 terabittiä sekunnissa, vaikka todellinen kapasiteetti ei välttämättä jakaudu täysin tasaisesti.

Kolme aallonpituusaluetta vauhditti siirtoa

Tutkijat yhdistivät moniytimisen kuidun S-, C- ja L-aallonpituusalueita hyödyntävään lähetykseen. Optisessa tietoliikenteessä eri aallonpituuksille voidaan sijoittaa toisistaan erillisiä kanavia, jotka siirtävät tietoa samanaikaisesti. Laajemman spektrialueen käyttäminen kasvattaa kuidun yhteenlaskettua kapasiteettia ilman, että tiedot pakotetaan yhdelle optiselle kanavalle.

C-alue kuuluu nykyisten pitkän matkan valokuituverkkojen tavallisimpiin käyttöalueisiin, koska sen yhteydessä voidaan hyödyntää tehokkaita optisia vahvistimia. L-alue laajentaa käytettävää spektriä pidemmille aallonpituuksille, kun taas S-alue tuo mukaan lyhyempiä aallonpituuksia. Kolmen alueen yhdistäminen lisää kapasiteettia mutta tekee järjestelmän suunnittelusta selvästi vaikeampaa.

Jokaisella aallonpituusalueella on omat vaatimuksensa vahvistimille, suodattimille ja muille optisille komponenteille. Tutkijoiden piti myös hallita vierekkäisten kuituydinten ja kanavien välistä ylikuulumista. Pienetkin häiriöt voivat kasvaa merkittäviksi, kun samassa kuidussa kulkee valtava määrä rinnakkaisia ja tiheästi pakattuja signaaleja.

Kokeeseen osallistuivat Kiinan optisen viestintäteknologian kansallisen avainlaboratorion, China Information and Communication Technologies Groupin, Pengcheng Laboratoryn sekä Fiberhome Fujikura Fiber Optic Technologyn asiantuntijat. Ryhmän aikaisempi samalla 24-ytimisen kuidun periaatteella saavutettu tulos oli 2,5 Pb/s. Uusi lukema merkitsee siten noin 28 prosentin parannusta aiempaan raportoituun nopeuteen verrattuna.

Kaupallinen valmius ratkaisee

Ennätyksen merkittävin yksityiskohta ei välttämättä ole pelkkä 3,2 Pb/s:n lukema. Tutkimusryhmä kertoo järjestelmän toimineen jatkuvasti ja reaaliaikaisesti laitearkkitehtuurilla, joka vastaa kaupallisia vaatimuksia. Tämä erottaa kokeen monista laboratoriotuloksista, joissa huippunopeus saavutetaan vain rajatussa mittauksessa erikoislaitteilla tai jälkikäteen tehdyllä signaalinkäsittelyllä.

Kaupallisiin vaatimuksiin sopiva arkkitehtuuri ei silti tarkoita samaa kuin valmis massamarkkinatuote. Operaattorien pitää arvioida muun muassa järjestelmän kustannukset, energiankulutus, luotettavuus, huollettavuus ja yhteensopivuus olemassa olevan infrastruktuurin kanssa. Myös lähettimien, vastaanottimien ja optisten vahvistimien pitäisi olla valmistettavissa riittävän suurina määrinä kohtuulliseen hintaan.

Runkoverkon kokonaisuus sisältää lisäksi paljon muutakin kuin pitkän valokuituosuuden. Reitittimien, kytkinten, palvelinten ja tallennusjärjestelmien on pystyttävä vastaanottamaan data ja siirtämään se eteenpäin ilman uusia pullonkauloja. Sama haaste näkyy pienemmässä mittakaavassa myös tietokoneiden sisällä, joissa esimerkiksi kaapeloitu PCIe-yhteys voi vapauttaa työaseman rakennetta, mutta vain muun laitteiston pysyessä mukana.

Elokuvavertaus vaatii varauksen

Hubein aluehallinnon julkaisussa nopeutta havainnollistettiin yli 20 000 4K-elokuvan lataamisella yhdessä sekunnissa. Vertaus auttaa hahmottamaan kapasiteetin suuruusluokkaa, mutta elokuvan tiedostokoko vaihtelee voimakkaasti pakkauksen, keston, kuvataajuuden ja äänenlaadun mukaan. Laskelma näyttää olettavan keskimäärin noin 20 gigatavun tiedoston, jos käytettävissä olisi täydet 400 teratavua sekunnissa.

Todellinen tiedostonsiirto jäisi aina nimellistä linjanopeutta pienemmäksi. Verkkoprotokollat, virheenkorjaus, tallennuslaitteet ja palvelimien suorituskyky kuluttavat osan kapasiteetista. Yksittäisen käyttäjän nopeutta rajoittaisivat lisäksi kodin verkkolaitteet, operaattorin liittymä ja ladattavaa sisältöä tarjoavan palvelun kapasiteetti.

Toinen havainnollistus vastaa 3,2 miljoonaa samanaikaista yhden gigabitin yhteyttä. Laskutoimitus pitää teoriassa paikkansa, koska 3,2 petabittiä sisältää 3,2 miljoonaa gigabittiä. Käytännön verkossa koko kapasiteettia ei kuitenkaan jaettaisi näin suoraviivaisesti, ja operaattorin pitäisi varata tilaa liikennepiikeille sekä häiriötilanteille.

Absoluuttinen ennätys on korkeammalla

Kiinalaisryhmän saavutus ei ole kaikkien 24-ytimisillä valokuiduilla tehtyjen kokeiden korkein siirtonopeus. Laboratoriotutkimuksissa on raportoitu jopa 5,29 Pb/s:n tulos vastaavan tyyppisellä moniytimisellä kuidulla. Lukema ylittää 3,2 Pb/s:n nopeuden yli kahdella petabitillä sekunnissa eli noin 65 prosentilla.

Ero kertoo ennätysten vertailun vaikeudesta. Laboratorion absoluuttinen huippunopeus voi vaatia erikoistuneita signaaliprosessoreita, tarkasti rajattuja testiolosuhteita tai komponentteja, joita ei voida vielä käyttää tavallisessa tietoliikenneverkossa. Kiinalaisryhmän väite koskee puolestaan reaaliaikaista toimintaa kaupallisiin käyttötarpeisiin sopivaksi kuvatulla laitteistolla.

Tulosta kannattaa siksi käsitellä tarkasti rajattuna ennätysväitteenä eikä koko valokuitutekniikan yksiselitteisenä maailmanennätyksenä. Julkisuudessa olevat tiedot perustuvat tutkimusryhmän ja kiinalaisviranomaisten kuvaukseen kokeesta. Riippumaton tekninen arviointi ja tarkemmat tiedot esimerkiksi siirtomatkasta, virhesuhteesta ja energiankulutuksesta auttaisivat vertaamaan saavutusta muihin kokeisiin.

Mitä tulos merkitsee käyttäjälle

Tavallinen kuluttaja ei saa 3,2 petabitin yhteyttä kotiinsa, mutta runkoverkkojen kasvanut kapasiteetti voi parantaa palveluiden toimintaa välillisesti. Pilvipalvelut, tekoälylaskenta, videoliikenne ja datakeskusten väliset yhteydet kasvattavat siirrettävän datan määrää jatkuvasti. Tehokkaammat kuituyhteydet voivat siirtää enemmän liikennettä nykyisillä kaapelireiteillä ja vähentää tarvetta rakentaa jokaisen kapasiteettilisäyksen yhteydessä uusia yhteyksiä.

Mobiiliverkot tarvitsevat nekin nopeita kiinteitä yhteyksiä tukiasemien, keskitettyjen verkkotoimintojen ja internetin solmukohtien välille. Kuluttajalle langattomana näkyvä palvelu kulkee suuren osan matkasta valokuidussa. Myös satelliittiverkot nojaavat maanpäällisiin yhteyksiin, vaikka esimerkiksi operaattorien ja satelliittiyhtiöiden rooleista käydään aktiivista keskustelua.

Kaupallistamisen aikataulua ei ole kerrottu, eikä tulos lupaa nopeaa muutosta kuluttajaliittymien hintoihin tai nopeuksiin. Moniytimiset kuidut edellyttävät uusia kaapeleita tai ainakin niille suunniteltuja liitäntöjä ja verkkolaitteita. Tekniikan todennäköisimmät ensimmäiset käyttökohteet löytyvätkin kaikkein vilkkaimmilta runkoverkkoreiteiltä ja suurten datakeskusten välisistä yhteyksistä.

Kokeen keskeiset tiedot voi tiivistää seuraavasti:

  • Raportoitu reaaliaikainen siirtonopeus oli 3,2 Pb/s.
  • Järjestelmä käytti 24-ytimistä optista kuitua ja tilajakokanavointia.
  • Tietoa siirrettiin samanaikaisesti S-, C- ja L-aallonpituusalueilla.
  • Laitteistoarkkitehtuurin kerrotaan vastaavan kaupallisten verkkojen vaatimuksia.
  • Tulos on verkkokapasiteetti, ei yhden kuluttajan saatavilla oleva liittymänopeus.

Saavutus osoittaa ennen kaikkea, että kaupallista käyttöä lähestyvä optinen tekniikka pystyy siirtämään useita petabittejä sekunnissa yhden kuiturakenteen kautta. Seuraava ratkaiseva vaihe on osoittaa järjestelmän toimivuus pitkillä etäisyyksillä, useissa verkkoympäristöissä ja taloudellisesti järkevällä energiankulutuksella. Vasta nämä tiedot kertovat, kuinka lähellä laajamittainen käyttöönotto todella on.

Tietolähteet

TechRadar: kiinalaisryhmän 3,2 Pb/s:n valokuitukoe

Käytetty artikkelikuva

Artikkelikuvana käytetään lähdeartikkelin kuvaa. Kuvan lähde: alkuperäinen kuvatiedosto. Lähdeartikkeli: Chinese team claims astonishing new fiber transfer speed world record — incredible 3.2 Petabits per second transfer is the same as downloading over 20,000 4K movies in a second. Kuvan alt-teksti: Chinese researchers report 3.2 Pb/s real-time transmission.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *